Faravid – Historian ja arkeologian tutkimuksen aikakauskirja

Perusteellinen esitys vähän tunnetusta kylmän sodan emigranttien poliittisesta foorumista

2022-08-23T13:27:22+03:00

Kyläilyä merellä – kapteenien vaimojen sosiaalinen elämä valaanpyyntivesillä 1840–1870-luvuilla

2022-06-01T18:10:09+03:00

Suomenruotsalaisten joukkopsykologiset tulkinnat Suomen sisällissodasta

2021-11-18T14:41:09+02:00

The first treatises to use terms from crowd psychology to describe the “Red insurgency” were published immediately after the Finnish Civil War of 1918. Between then and the early 1920s, several authors in Finland used the notions of suggestibility and mental epidemics from Gustave Le Bon and other crowd psychologists to warn about the dangers of socialism in their interpretations of the aborted revolution. This article focuses on how crowd psychology was used in the aftermath of the Civil War by those Finnish authors whose mother tongue was Swedish. In their interpretations of the war, these Swedish-speaking Finns shared many assumptions with those authors whose mother tongue was Finnish, but there were also some differences. What united the two linguistic groups was the common belief that Russians and Russian Bolshevism were not only a threat to western civilization, but that socialists were inciting “class hatred” among workers; what distinguished them, however, was the inclination of the “Swedes” to draw a racial, biological, and psychological line between the linguistic groups. They associated Finnishness with socialism, collectivism, and a strong susceptibility to indoctrination: Finns were seemingly unaware and uncritical of their fascination with ideas. In the historical setting of the Civil War, Swedish-speaking Finns applied crowd psychology not only to socialists, the Reds, and the working class, but to the whole of the Finnish-speaking population with its particular ethnoracial characteristics.

Kohti pohjoismaista rajayhteistyötä

2022-04-12T15:56:56+03:00

Artikkelissa analysoidaan Suomen ja Ruotsin välisen pohjoisen rajan ylittävää toimintaa ja sitä koskevaa sääntelyä Suomen itsenäistymisestä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Ajan kuluessa tapahtuvaa muutosprosessia tarkastellaan soveltaen diakronista analyysiä. Valtioiden rajat ylittävä toiminta kytkeytyy yleensä laajempaan kuin vain alueelliseen tai paikalliseen kontekstiin. Tämän vuoksi on tärkeää kytkeä ajanjakson kansainväliset ja kansalliset kehityskulut Suomen ja Ruotsin välisen rajan ja sitä koskevan sääntelyn muotoutumiseen. Artikkelissa niin ihmisyhteisöt kuin suvereenit valtiot rajoineen ja sääntelyineen nähdään osina sosiaalisesti rakentunutta todellisuutta. Kun rajaa tarkastellaan pelkän staattisen oikeudellisen tosiasian sijaan dynaamisena sosiaalisena prosessina, kattavan historiallinen ymmärrys on olennaisen tärkeää.

Artikkelissa esitetään, että rajojen historiallinen kehitys ei ole suoraviivainen ja ennalta määrätty vaan moniulotteinen prosessi, jossa eri kehityskulut voivat tapahtua eritahtisesti ja erisuuntaisesti: samanaikaisesti jotkin kehityskulut voivat madaltaa rajaa ja toisen tehdä sitä korkeammaksi. Lainsäädäntö ja muut normit ovat tekijöitä, jotka ohjaavat rajan olemusta, mutta ovat samaan aikaan ilmentymiä laajemmista poliittisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista muuttujista, jotka muodostavat sosiaalista todellisuutta. Tämä artikkeli kattaa historiallisen kehityskulun kahden murroskauden välillä, jotka on usein määritelty kansallisvaltiollisesta näkökulmasta. Artikkelissa esitetään, että Suomen itsenäistyminen kokonaistason muutoksena ei tuonut Suomen autonomian aikaan verrattuna olennaista muutosta käytännön tason toimintaan tai sääntelyyn Suomen ja Ruotsin välisellä pohjoisella rajalla.

Suomen ja Ruotsin väliset valtiolliset suhteet olivat Suomen itsenäistymisen jälkeen aallonpohjassa esimerkiksi vakavien Ahvenanmaata koskevien aluekiistojen vuoksi. Myös joissain suomalaispiireissä nousi vaatimuksia siirtää Suomen ja Ruotsin välistä rajaa lännemmäksi, jotta väitetysti sorrettu Ruotsin puolen Tornionlaakson suomenkielinen vähemmistö olisi voitu jälleenyhdistää yhteen kansakuntaan. Vastaitsenäistyneille valtioille tyypillisesti Suomessa oli tarvetta itsemäärittelyyn, joka suurelta osin perustui kaksinapaisten vastakohtaisuuksien rakentamiseen Suomen naapurimaihin. Toisaalta Ruotsissa oli tiettyä kyynisyyttä Suomen itsenäisyyden kestävyyttä kohtaan. Valtiotason kiistoista huolimatta alueen tavalliset ihmiset säilyttivät perinteiset, usein sukulaisuussuhteisiin perustuvat rajan ylittävät yhteytensä. Osittain sen mahdollisti sääntely, joka myös Suomen itsenäistymisen jälkeen takasi raja-alueen asukkaille erityisoikeuksia rajan yli liikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen. Suomen ja Ruotsin rajaviranomaiset jatkoivat myös yhteistyötään, joka perustui muodollisten säädösten sijaan herrasmiessopimuksiin ja vastavuoroisuuteen. Yhteinen pohjoismainen oikeuskulttuuri osaltaan edisti käytännönläheistä yhteistoimintaa erityisesti pyrkimyksissä torjua salakuljetusta. Myös valtiot pystyivät sopimaan rajavesistöjen kalastus- ja uittokäytäntöjen jatkamisesta sellaisina, kuin ne oli peritty ajalta, jolloin Ruotsin sopijapuoli Venäjän keisarikunta.

Pohjoismaiden lähentyminen alkoi tapahtua 1930-luvun taitteessa, kun Euroopan turvallisuusympäristö heikkeni. Yhteistyö johti muun muassa pohjoismaisen matkakorttijärjestelmän käyttöönottoon, mikä helpotti rajanylittämistä myös Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Lisäksi Suomella ja Ruotsilla oli kahdenvälisiä korkean tason tavoitteita lisätä virallista rajan ylittävää yhteistyötä, mutta toinen maailmansota viivästytti niiden toteutumista. Sota-aikanakaan Suomen luoteisrajan asukkailta ei otettu pois heidän erityisoikeuksiaan ylittää Ruotsin raja, vaikka Suomi oli tuohon aikaan tiukasti hallinnoitu maa.

Pitkä poikkeusaika päättyi 1940-luvun lopulla ja suurin osa sota-ajan sääntelystä poistettiin. Aikakausi merkitsi läntisen integraation ja pohjoismaisen yhteistyön kukoistuskauden alkua. Kuitenkin Suomen liikkumatila oli rajallinen ja sen suvereniteetti uhattuna tiukentuneet sopimusperustaisen neuvostovaikutuksen vuoksi. Tämä teki pohjoismaisten ja erityisesti Suomen ja Ruotsin välisten suhteiden tiivistämisestä Suomelle äärimmäisen tärkeän tasapainottavan elementin ja kasvatti pohjoisen rajaseudun geopoliittista merkitystä.

Mantšukuon kansainvälispoliittinen merkitys Suomelle 1932–1942

2022-08-23T13:15:13+03:00

A glimpse of the Finnish civil war 1918 – a weapons cache at Kourla Manor, Vihti

2021-12-14T17:56:06+02:00

In 1918 civil war teared Finland in two groups: the socialistic Red Guards and the conservative White Guards. Finnish civil war started in January 27^th and lasted until May 15^th. The war of 3,5 months resulted in almost 40 000 casualties. One of the first victims of this civil war was an estate owner Eljas af Hällström who was executed by the Red Guards in his Manor house Kourla in Januray 31^st.

In February 2020 the restoration work in Kourla uncovered a small weapons cache directly associated with the 1918 civil war. Three military rifles from late 19^th to early 20^th century were wrapped in white packing paper and four ”red” newspapers from late February and early March 1918. This package was carefully hidden inside the Kourla manor house near the workers dormitory.

In this article we focus on these three rifles and newspapers surrounding them. Published diary notes and memoirs of a family member from 1917 and 1918 give also insight to the environment and the customs of the residents of Kourla manor. We aim to provide a glance at the Finnish civil war within very restricted geographical and temporal context. New finds directly associated with Finnish civil war are sparse and we thus believe that this study can provide a small but important addition into our understanding about this woeful episode.

Tutkijan tie: aktivismista globalisaatioon – Japani toiseuden peilinä

2022-08-23T13:23:04+03:00

Kysymys imperialismin ajan kurjuushistoriasta

2022-08-23T13:31:04+03:00