Sarjakuva pohjoisen lehdissä vuoteen 1944

Abstrakti

Pohjois-Suomessa sarjakuva valjastettiin ensimmäisenä poliittisen satiirin käyttöön, kun Jätkä-pilalehti K.A. Suvannon tekemän Antti Lehkosen merkilliset elämänvaiheet -sarjan. Inspiraatio julkaisuun tuli saksankielisestä maailmasta, jossa vastaavilla tarinoilla oli perinteitä jo 1840-luvulta saakka. Saksasta tuli muutenkin paljon vaikutteita Suomeen, joten suunta oli luonteva. Lisäksi työväenliikkeessä seurattiin alueen tapahtumia tarkasti.

Eurooppalaista vaikutusta olivat Jätkän kustantamon päälehden Kansan Tahdon joulukuussa 1913 aloittamat Kuvakatsaukset. Viikon keskeiset uutiset kertaavalla sarjakuvakatsauksella oli juuret myös alkavassa uutisfilmien maailmassa. Niiden alku oli Ranskassa, mutta nopeasti niitä tehtiin ympäri maailman, myös Suomessa. Kuvakatsaus oli houkutin uudistaa lehden tilaus seuraavalle vuodelle. 1930-luvulla samaa keinoa sarjakuvien avulla käyttivät Raahen Seutu ja Kainuun Sanomat.

Pohjoisen aikakauslehtiin sarjakuvat tulivat tiedonhalun kautta. Useammat suojeluskuntapiirit antoivat alueellisissa lehdissään sotilasoppia. Tämä valistus päättyi, kun tiedon epäiltiin päätyvän myös vääriin käsiin.

Huumori- ja viihdesarjakuvat tulivat Suomeen pääasiassa Yhdysvalloista. Siellä 1890-luvulla oli sarjakuva kaupallistettu osaksi lehdistön levikkitaistelua, täällä mahdollisuudesta kiinnostuttiin vasta 1920-luvun puolivälin jälkeen kilpailun lukijoista kiristyttyä. Ensimmäinen välähdys amerikkalaisista perhesarjakuvista pohjoisessa olivat tupakkaa markkinoivat mainossarjakuvat.

Amerikkalaiset syndikaatit myivät sarjakuviaan alueellisten toimistojen kautta. Suomeen niitä ei ajanjaksolla perustettu, eikä Tukholmasta tai Kööpenhaminasta operoivat myyjät näyttäneet olevan kiinnostuneita Pohjois-Suomesta markkina-alueena. Alue jäi pitkälti kotimaisen toimijan, Tekijätoimiston, varaan. Vuonna 1935 aloittanut suomalainen syndikaatti sai myytyä Helsingissä tai Tampereella asuneiden Poika Vesannon, Ami Hauhion ja Eeli Jaatisen sarjakuvia useampaankin lehteen.

Oululainen Kaleva yritti 1930-luvun alussa omaa sarjakuvatuotantoa. Paikallisten tekijöiden ammattitaito sarjakuvien tekemisessä oli kuitenkin vasta kehittymässä, joten yleisön suuren suosion saavuttaminen jäi toteutumatta. Osa pohjoisen tekijöistä sai arvokasta oppia siitä, miten lukijoihin vetoava painotuotteeseen siirretty piirros tehtiin.

Lehdet julkaisivat sarjakuvat yleensä viihteeksi tai lapsille suunnatuissa lehden osioissa. Julkisanotuissa syissä sarjakuva oli tarkoitettu nuorempien lukijoiden silmille, mutta myös vanhempien lukijoiden toivottiin ottavat hahmot omikseen. Kotimaiset tekijät olivat ammentaneet oppinsa pääasiassa Yhdysvalloista, joten kotimainen tuotanto korvasi pohjoisessa amerikkalaisten perhesarjojen voittokulun.

Ennen vuotta 1944 sarjakuvat eivät saaneet kiinteää sijaa tai vakiopaikkaa Pohjois-Suomessa julkaistuissa (sanoma)lehdissä. Lukijoiden kiinnostusta testattiin, mutta vakituista tarjontaa ei (vielä) aloitettu.